Ympärilläni eloon räjähtänyt luonto vaientaa minut taas kirjollaan. Ollaan aikaisessa vaiheessa, mutta maailma ympärillä on elossa ja monisävyisen vihreä. En kaipaa niinkään kukkien loistoa, saati nauti pihan hoitamisesta. Luonto omassa muodossaan koskemattomana on kauneinta.
Tavallaan se on kai palkinto siitä, että kylmä, pimeä, harmaa ja sateinen talvi on taas ohitettu. Jaksettu sitkeästi kärvistellä ilman valoa ja aurinkoa.
Tänä vuonna odotin kevättä enemmän kuin aiemmin, sillä kaipasin luonnon vihreää rauhaa ja tuoksua. Vaikka siitepöly saakin niiskuttamaan ja pärskimään, on se vähäinen hinta siitä, minkä määrän energiaa ympäristö voi arkeen antaa.
Minulle sanottiin yhtenä päivänä sanat viime kesä, ja sitten piti sanoa mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Nahkalammi. Se ei ollut hankala vastaus. Se ei ollut erikoinen tai merkittävä tapahtuma vaan voitto, joka mahdollisti muiston syntymisen.
Metsälenkki kuumana päivänä ystävän ja koirien kanssa tutussa kangasmetsässä, päätettiin lähteä etsimään lampea, josta isä oli puhunut. Löysimme sen, vaikeimman kautta. Valitsimme polun joka loppui polven korkuiseen heinikkoon, mutta päätimme jatkaa. Kiipeilimme pienten kallioiden yli, ja pysähdyimme vähän väliä ihmettelemään kuinka kaunista mikäkin on. Yksikin kiviröykkiö muistutti alttaria, mistä päästimmekin mielikuvituksemme valloilleen.
Missään kohtaa kanervikossa rämpiminen ja sammalmättäältä toiselle hyppiminen ei vituttanut yhtään. Oudolla tapaa olin kotona. Keskellä tallomatonta metsää. Ja se tunne, kun päädyimme lammen rantaan. Hymyilin ja nauroin, se kaikki oli kaunista. Tyyni metsälampi keskellä metsää, ei verkon merkkejä, ei laitureita. Eläinten juomapaikat erotti selvästi, kaislikko oli talloontunut.
Paluumatkalla löydettiin suora polku, ja jäljistä päätellen se oli sekä sorkallisten metsäneläinten, että meidän ihmisten käytössä. Ajattelin käydä siellä tänäkin kesänä ja rämpiä umpimetsän kautta.
Kunhan kesään asti päästään.
On usein hankala löytää sanoja näkemälleen, tai saada todellisuutta vangittua kuvaan. Joskus onnellisuus on vahvin tunne kuvastamaan ympärillä näkyvää. Se, että joku vaan näyttää kauniilta saa tuntemaan onnellisuutta. Se kai on tämän kirjoituksen tarkoitus, saada itseni muistamaan, miksi luonto on minulle tärkeä.
Se tekee minut onnelliseksi.
kesä #etenee.
kesä #etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti