Kesää odotellessa.

Tai mun kohdalla puhutaan ennemmin syksyn odottamisesta. En oo värväytynyt tai hankkiutunut yksillekään isoille kesän festareille, Hämyille isä osti liput, joten kai se Jari on siellä käytävä sit katsomassa. Isän kanssa, tottakai. Laatuaikaa, kännissä kuitenkin molemmat.

Mutta se mitä mä odotan kaikista eniten, on se sama mitä mä odotin viime kesänäkin. Silloin mä törmäsin Seinäjoki hiphop festivaalien mainontaan ekan kerran ja kiinnostuin siitä, ja avot, kohta mä olin jo varannut mökin meidän porukalle (joka oli viime vuonna yhtä epävarma kuin nyt). Viime kesänä mä voitin sinne lipun, kahdelle päivälle. Ilmaseks.

Tänä vuonna mä varasin mökin jo huhtikuun lopulla. En tiennyt edes esiintyjistä juuri, mutta tunnelma ja koko tapahtuman järjestäminen oli niin onnistunutta viime vuonna, ettei isompia vakuutteluja tarvittu.

Sitten SHHF15 haki promoottoreita. Ette varmaan arvaa, mutta mä värväydyin sinnekin. Ja lunastin sillä jo lippuni viikonlopulle. Nyt mä odottelen niitä julisteita sormet syyhyten, että pääsen toteuttamaan pientä terroristiviettiäni ja teippailemaan mainoksia viime vuotisten päälle ja pariin paikkaan muuallekin.

"Mitä järkee tossa on? Ethän sä saa siitä edes rahaa?"
No en saa en, mutta tärkeempi mulle on se hyvä mieli ja fiilis, että on ollut mukana tekemässä. Ees vähän jotain. Ja saampahan sit hyvän tekosyyn spämmätä facebookin täyteen superhehkutuskuvia siitä että #etenee #SHHF15!

Eikä siinä, se, että tienasin lippuni jo promoamalla, ei riitä. Tänään naputtelin juuri sähköpostia taas SHHF:n Henkalle ja tarjosin itseäni anniskelemaan nautintoaineita. Tähän mennessä oon saanut baarissa vaan blokata, siivota ja tiskata. Joten toivottavasti tilaa löytyis vielä yhdelle sähkösaappaalle. Vielä lisää sitä tekemisen meininkiä ja fiilistä. Viime vuonna mä näin koko shown asiakkaan silmin, tänä vuonna mä haluan nähdä enemmän.

Kyllä se artistienkin mahdollinen tapaaminen vähän kiehtoo, hauska nähdä millaisia tyyppejä ne on oikeasti. Jos niitä näkee, ja jos heistä ykskään on halukas kommunikoimaan. Ylipäänsä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja uusien sosiaalisten kontaktien luominen on aina viehättävää ja kiinnostavaa. Ihminen on niin jännä laitos, että jokainen meistä on erilainen. Oli sit vaikka identtinen, ei oo nekään samanlaisia.

Ja jos joku ei usko, niin olin ainakin todistettavasti muiden yläpuolella viime vuonna - Perusjätkiä katsomassa.